maanantai 10. kesäkuuta 2013

SPOOKIES (1986)



Mikä?

Spookies on erinomainen paskaleffa vuodelta 1986. Sen juoni on hämmentävä kuin muistikuvat huuruisesta loppuillasta, sen tapahtumista ei ota oikein mitään selkoa ja sen hahmokatraskaan ei ole mikään muistettavin, mutta silti elokuva on harvinaisen viihdyttävä.

Ai miksi? No, koska siinä on:

a) pääosin nurkissa pyörivä ihmissusi tai kissamies tai mikälie,

b) vaimoaan ihmisiä tappamalla säilövä miesvanhus, joka saa riivattua naisia pelkällä otsasuonensa sykkeellä,

c) Evil Dead -tyylitelty, otsasuonen sykkeellä riivattu nainen,

d) pieruääniä päästäviä multamiehiä,

e) Itse Kuolema, joka kuolee räjähtämällä,

f) zombeja,

g) kaapuun sonnustautunut, sininen, kuolettava lapsi/kääpiö,

h) nainen todella provosoivassa paidassa, jonka riisuutumista odottaa... ja odottaa... ja odottaa,

i) Gremlinin ja käärmeen epäpyhä äpäräpoikanen ja

j) painajaisten polttoainetta tihkuva Hämähäkkinainen.

Siksi.


Sykkivä otsasuoni on pahuuden episentrumi.
 

Miksi?

Alun perin katsoimme elokuvan siksi, koska se vain kuulosti mielenkiintoiselta; Spookies kun on melko kutsuva nimi kauhuelokuvalle ainakin meidän mielestämme. Spookies olikin enemmän kuin mielenkiintoinen, ja ihmettelimme, miksei tämä kauhukarkki ole yhtään suositumpi. Katsoimme juuri elokuvan toisen kerran muistin virkistykseksi, ja elokuva oli edelleen yhtä viihdyttävä.


Kun lapsi haudataan elävältä...
...oikeus voittaa.


Millainen?

Elokuvan juoni on sekava. Alussa muuan pikkupoika harhailee kartanoon. Poika luulee siellä olevan hänen yllätyssynttärinsä, mutta elokuvan pelastukseksi päätyy haudattavaksi elävältä. Sitten kartanolle eksyy joukko nuoria ihmisiä, joiden ikää on vaikea arvioida. He päättävät jäädä kartanoon, vaikka he melkein välittömästi löytävät luurangon komerosta. Sen jälkeen pääpahis, Hra Sykkivä Otsasuoni, lähettää kaikenlaisia hirviöitä heidän kiusakseen, sillä hän tarvitsee ihmishenkiä pitääkseen vaimonsa nuorena. Loput elokuvasta onkin sitten pääosin hirviöhippaa.


Multahirviökaksikko halajaa ihmislihaa.


Hirviöhipan lisäksi elokuvassa on Hra Sykkivän Otsasuonen ja hänen säilötyn vaimonsa dramaattinen suhde, joka vaikuttaa jokseenkin irralliselta muusta tarinasta. Kumpikaan heistä ei edes esiinny samoissa kohtauksissa kartanossa harhailevien ihmisten kanssa. Jostain oudosta syystä tämä osa tarinasta koetaan elokuvan lopussa tärkeämmäksi, ja kartanossa harhailevien ihmisten kohtalo jätetään pimentoon. Sen sijaan näemme säilötyn morsion todella pitkän zombipakoilukohtauksen.


Kuvankaunis ja surusilmäinen säilötty morsian.


Elokuvan sekavuus saatta johtua siitä, että Spookies on käsittääkseni kahden keskeneräisen elokuvan yhteensulautuma. Se selittäisi paljon elokuvan oudosta juonesta ja kaksijakoisesta tarinasta.

Juoni ei kuitenkaan ole tärkein syy katsoa Spookiesia: se toimii vain sopivana verukkeena kaikelle hirviöherkulle. Spookiesin suurin valttikortti on sen laaja hirviörepertuaari. Elokuvaa seuraa suurella mielenkiinnolla nähdäkseen sen, mikä hirviö tulee seuraavaksi ruudulle. Vielä kun hirviöt ja efektit ovat hyvin tehtyjä, niitä on entistä mielekkäämpää katsella. Esimerkiksi silkkaa painajaisbensiiniä oleva Hämähäkkinainen on tehty tyylillä ja näyttävästi; otus on hirviönäkin melko omaperäinen. Tällaisia All Star -hirviöelokuvia sietäisi olla paljon enemmän: varsinkin jos hirviöihin panostetaan yhtä paljon kuin tässä.


Keski-ikäinen Peter on rohkea sankari (sekä naistenmies).


Mitä itse hahmoihin tulee, olisi heihin voinut paiskata hieman enemmän persoonallisuutta. Nyt he jäävät lähinnä hirviöiden varjoon, vaikka eivät ne nykyiselläänkään mitään huonoja ole: paha poika Duke pukeutuu niin järkyttävästi, että hänet voisi sekoittaa yhteen hirviöistä. Viiksekäs Rich on lähes pakollinen pelleilijä, joka kokee karmivan kohtalon. Linda pukeutuu äärimmäisen provosoivaan paitaan, joka aiheuttaa aivan toisenlaista jännitystä, ja keski-ikäinen sankarismies, Peter, saa Itse Kuoleman räjähtämään. Hra Sykkivä Otsasuoni taas tarjoaa kohtuullisesti hupia ylivedetyllä pahisroolillaan, muttei hänkään yllä ilkiöiden parhaimmistoon.


Linda antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa.
 

Elokuvan visuaalinen anti on taas puolestaan hyvin tehty. Eritoten efektit ja hirviöt maskeerauksineen ovat vakuuttavia. Kartanokin on miljöönä varma ratkaisu, ja Spookiesissa on etenkin kartanon sisällä kuvattuihin kohtauksiin saatu hieno, synkkä ja utuisa ilmapiiri. Musiikeista tai äänimaailmastakaan ei oikein ole pahaa sanottavaa.


Mistä elokuva muistetaan?

Taas se täytyy sanoa, mutta elokuvan ehdotonta eliittiä ovat sen lukuisat hirviöt. Kaikista kauhuista kauhein on pelleilevän viiksiveikon tyhjäksi imaiseva Hämähäkkinainen.


Hämähäkkinaisen uhri, Rich, ennen...
 
...ja jälkeen.
 

Tuomio:

Jos elokuvassa olisi hieman mieleenpainuvammat hahmot, olisi se viiden sydämen arvoinen paskaleffa. Parempaa juonta siihen ei edes vaadittaisi, sillä elokuva on vain niin viihdyttävää katsottavaa. Sellaisenaan Spookies on kuitenkin neljän lempeä pumppaavan sydämen arvoinen teos. Tutustukaa ja levittäkää Spookiesin ilosanomaa!

Arvosana: 9/10



Ohjaajat: Eugenie Joseph, Thomas Doran, Brendan Faulkner
Käsikirjoittajat: Thomas Doran, Ann Burgund, Frank M. Farel, Brendan Faulkner, Genie Joseph
Julkaisuvuosi: 1986
Kesto: 82 minuuttia
Maa: Yhdysvallat, Alankomaat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti